sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Joulukuun kohokohdat

Puhelinkuvia ja -videoita menneeltä kuukaudelta:


Joulukuun alku sujui meillä ihan normaalin tapaan. Valmistauduttiin jouluun ja nautittiin lumesta, jota kerrankin oli. Vito liikkui koko kuukauden suhteellisen kevesti, koska kenttä ei ollut parhaassa kunnossa kengättömälle hevoselle. Ratsastuksen sijasta treenattiin ahkerasti lastaamista, joka alkoi sujua jo vähän paremmin.


Ostin äidilleni joululahjaksi ratsastustunnin. Jännitin vähän suostuisiko hän ollenkaan hevosen selkään, mutta äitihän innostui lahjasta kovasti. Tunnin hän ratsasti Aapo-suokilla ja kaikki meni todella hyvin! En olisi uskonut, että äiti osaa enää noin 30 vuoden tauon jälkeen ratsastaa yhtään, mutta se oli turha pelko. Tunnilla mentiin vain käyntiä, mutta ehkä seuraavalla kerralla raviakin ;)


Syntymäpäivääni juhlittiin perheen kesken. Tein itse kakun, josta loppujen lopuksi en edes pitänyt. Kakuntekovideon voit katsoa tästä linkistä. Sain aivan ihania syntymäpäivälahjoja, joista mainnittakoon mummolta ja ukilta saamani uusi tyyny ja siskolta saamani taulu minun ja Pöpön kuvalla. 


Joulun kunniaksi suostuin lähtemään hiihtämään äitini kanssa. Vihaan hiihtämistä ja vitsailinkin, että hiihdän seuraavan kerran vasta vuoden päästä. Muuten joulu sujui tuttuun tapaan sukulaisten kanssa. Koristeltiin serkkuni kanssa pipareita ja tehtiin kuin tehtiinkin piparkakkutalo, jonka Joulukuun haastelista -postauksessa asetin yhdeksi joulukuun tavoitteeksi.  Viton kanssa käytiin joulumaastossa kaksikin kertaa: aatonaattona ja joulupäivänä!


Uudenvuoden juhlinta oli kyllä ehdottomasti paras tapa lopettaa vuosi 2017. Kaikki aijemmat uudenvuodenaatot ovat minun osaltani olleet erittäin tavallisia ja tylsiä päiviä. En ole oikein ikinä nauttinut niistä, mutta nyt täysi-ikäisenä oltiin kavereiden kanssa juhlimassa uutta vuotta vähän kotikuntaa kauempana ja oli kyllä todella kivaa!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Kuva joka kuukaudelta - vuosi 2017

Ajattelin toteuttaa viime vuoden koosteen nyt vähän eri tavalla kuin aijemmin. Otin joka kuukaudelta yhden hevosaiheisen kuvan, joka kuvaa parhaiten juuri sitä kuukautta. Laitoin joka kuukauden alle myös pari linkkiä lukemisen arvoisiin postauksiin, jotka kannattaa käydä kurkkaamassa. Parilta kuukaudelta olisin halunnut valita useammankin kuvan, mutta päädyin kuitenkin näihin:

 Esteponi Elton pääsi hyppäämään vuoden ensimmäistä kertaa jo tammikuussa.

Ensimmäistä kertaa hackamorella ja kaulanarulla
Vuoden ekat estehyppelyt

 Helmikuussa oli ihana, ikimuistoinen päivä eli vanhojentanssit. Otettiin myös ponin kanssa kuvia. Tässä niistä yksi.

Prinssiponi Etalon
Maaliskuussa ratsastin tuttuun tapaan Eltonia, mutta pääsin myös kerran ratsastamaan Sani-ponilla.

Erilainen ratsu
KitVision Escape HD5W - actionkamera

Myös huhtikuussa pompittiin ponin kanssa. Tässä kuussa oli myös Tampereen hevosmessut.

Tampereen hevosmessut + ostokset
Esteratsastuksen makua

Toukokuu

Toukokuusta en löytänyt yhtään hevosaiheista kuvaa. Johtuu varmaan siitä, että olin laittanut Eltonin myyntiin, eikä ratsastaminen ihan hirveästi innostanut, kun tiesin, että joudun ponista luopumaan...

Videopostaus tallipäivästä
Elämä on vaikeita päätöksiä täynnä.

Kesäkuussa Elton sitten lähti uuteen kotiin ja minä olin hevoseten...
 ...siihen saakka kunnes Vito-herra saapui tallille.
Elokuussa tutustuttiin toisiimme ja mentiin mm. ensimmäisen kerran pelkällä kaulanarulla.

Feels so good to feel again
Ilman varusteita -videopostaus

 Syyskuussa opin jo vähän ratsastamaan Vitoa. Kävin myös Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa.

Näin käy, kun kouluratsukko päätyy hyppäämään
Kalevalainen jäsenkorjaus -eroon vinoudesta ratsastaessa

Mentiin HeB K.N. Special tallin omissa harjoituskisoissa, maastoiltiin, käytiin tunneilla jne. perusarkea. Kävin myös Helsinki International Horse Showssa. 


Marraskuussa oli ihanasti lunta ja päästiinkin menemään hyvin kentällä, maastossa ja vähän myös pellolla. Vito rokotettiin ja madotettiin.

Kuvapostaus järveltä
Sunnuntain höntsäilyt

Joulukuukin sujui oikein kivasti lumisissa tunnelmissa ja joulua odotellessa. Täällä blogissa oli myös pitkästä aikaa joulukalenteri, joka onnistui odotettua paremmin!

Joulukuun postaukset (joulukalenteri 2017)

Loppuun vielä instagramiini lisäämä kuva, jonka kuvateksti tiivistää hyvin tämän vuoden:

perjantai 29. joulukuuta 2017

Hangessa














Blogin joulukalenterista selvitty! Olen jopa ihan tyytyväinen suurimpaan osaan luukuista. Parin luukun kanssa meinasi tulla vähän kiire ja siksikin niistä löytyy kirjoitus- ja ajatusvirheitä... Jouluaaton jälkeen tuntui ihan oudolta, kun ei "tarvinnutkaan" kirjoittaa blogia joka päivä, mutta nyt olen täällä taas uusien kuvien kanssa.

Instagramiin olenkin jo kirjoitellut, että meillä on ollut vähän vaikeuksia liikuttaa Vitoa, kun sillä ei ole kenkiä. Kenttä on ollut viime aikoina ihan liian liukas muuhun kuin kävelyyn ja pelloilla on liikaa lunta jokapäiväiseen ratsastukseen. Ollaankin nyt lähinnä maastoiltu ja välillä ratsastettu pellolla ja välillä vaan kävelty.

Nämä kuvat on otettu Tapaninpäivänä, kun siskoni oli meillä ja suostui lähtemään mukaani tallille. Rämmittiin Viton kanssa hetki hangessa ja siskoni nappasi parit kuvat meidän menosta. Otettiin pikkupätkät ravia ja laukkaa, mutta pitkää ei tosiaan viitsitty mennä, kun hankea oli kuitenkin aika paljon. Äitini otti myös videota, joista tein pienen koosteen. Sen voi katsoa instagramistani @maijuequestrian 

Ollaan myös ruvettu vihdoin treenamaan Viton kanssa lastaamista. Isoon ja avoimeen hevosautoon Vito uskaltaa jo hetkeksi tulla sisään, mutta aika paljon tarvitaan vielä treeniä, että saadaan kaikki sujumaan. Hienosti se on kuitenkin jo kehittynyt, kun ollaan tosiaan vasta kahtena päivänä harjoiteltu.

Blogiin pitäisi varmaan kohta puoleen alkaa väsäillä uutta banneria ja ulkoasua, mutta en halua kuitenkaan ottaa siitä vielä mitään stressiä. Blogia pyrin taas päivittämään ainakin sen kerran viikkoon nyt joulukalenterin loputtua. Meidän menoa voi kuitenkin seurata myös instagramissa, koska sinne tulee materiaalia varmasti useammin kuin tänne blogin puolelle. 

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulumaasto

Joulukalenteri 2017 - Luukku 23


Tämän päivän luukku taas hieman myöhässä, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa. Käytiin tänään Viton kanssa joulumaastossa, josta kuvailin videota kypäräkameralla. Loppumaastosta oli aivan hirveä myrsky: tuuli, ja lunta satoi vaakatasossa, jonka seurauksena kastuttiin ja jäädyttiin... Oli kuitenkin ihan todella hauskaa! Päästiin rämpimään umpihangessa ja laukkaamaan lumisateessa. Ihan huippua! Vito on niin luotto.

Laukattiin monta pätkää, kun pojalla oli vähän virtaa. Kerran se innostui oikein kunnolla ja mentiin ehkä vähän liiankin kovaa. Koko maaston ajan satoi lunta, mutta loppuajasta alkoi tuulla ja tuiskuta ihan kunnolla. Avoimilla paikoilla meinasi ihan hirvittää, kun tuuli niin kovaa... Vito oli kuitenkin hieno poika, eikä säikkytynyt paljoa mitään.


Oletteko te käyneet jo joulumaastossa?

perjantai 22. joulukuuta 2017

Kolme tarinaa: Läheltä piti -tilanteita

Joulukalenteri 2017 - Luukku 22


Pöppö hyppäsi aidan yli

Oli alkukesä vuonna 2015. Vein Pöpön aamulla laitumelle ja jätin sen sinne yksin. En yhtään muista miksen vienyt Klaaraa Pöpön kaveriksi, vaan jätin sen tarhaan. Pöppö vielä vaikutti aamulla vähän hätääntyneelle ja jäi katselemaan portille. Ajattelin kuitenkin, että kyllä se siellä pysyy, kun onhan se ennenkin tarhaillut yksin, ei vain kyseisellä laitumella. 

Koulusta tultuani menin heti tallille ja Pöppö olikin tarhassa Klaaran kanssa, eikä laitumella. En ihmetellyt sitä enempää vaan hain Pöpön tarhasta talliin ja aloin harjaamaan sitä. Huomasin kuitenkin heti sen jalassa pari veristä haavaa (kuvassa) ja säikähdin todella paljon. Onneksi haavat osoittautuivat kuitenkin vain pintanaarmuiksi ja vaativat vain putsaamista. 

Myöhemmin tallinomistajan isä tuli kertomaan minulle, että oli löytänyt Pöpön pellolta vapaana syömästä vihreää. Hän oli sitten ottanut sen kiinni ja vienyt tarhaan. Koskaan ei siis saatu selville, mistä haavat olivat Pöpölle tulleet, mutta oma veikkaukseni on, että se hyppäsi aidan yli ja samalla runnoi itsensä aitaan.

En edes halua ajatella, mitä olisi voinut sattua, jos Pöppö olisi satuttanut itseään pahemmin aitaan. Puhumattakaan siitä, mitä olisi voinut käydä, jos Pöppö ei olisi jäänyt pellolle syömään vaan lähtenyt vetelemään johonkin metsään tai tielle. 


Melkein tipuin Pöpöltä

Tämä on kyllä todellinen läheltä piti -tilanne! Oli vuosi 2016 ja toukokuu. Olimme Pöpön kanssa yhdellä mummon ja ukin pellolla syömässä vihreää. Varusteena meillä oli juurikin vain päitset ja niissä riimunnaru. En muista oliko minulla edes kypärää päässä, mutta istuin kuitenkin Pöpön selässä samalla kun se sai laiduntaa vapaasti aitaamattomalla alueella. 

Pöppö käyttäytyi todella nätisti ja minä sain makoilla sen selässä ihan rauhassa. Pidin "ohjia" eli narua ihan pitkänä, jotta Pöppö saisi hyvin tilaa edestä. Muistan vielä ajattelleeni, että nyt olisi kyllä paha paikka, jos se päättäisi säikähtää jotain ja lähteä. 

No mitä muutakaan voi käydä, kun pahin mahdollinen? Pellon vierestä autokatoksesta tai tieltä kuului ilmeisesti jokin ääni, koska Pöppö säikähti ja otti jalat alleen. Ensin se käännähti ympäri ja sen jälkeen laukkasi sivuttain/jotenkin hyppeli säikähtäneenä jonkin matkaa peltoa pitkin. En ehtinyt ymmärtää mitään, koska kaikki kävi niin nopeasti. Olin aivan varma, että tulen tippumaan, mutta jotenkin ihmeen kaupalla roikuin vielä selässä, kun Pöppö pysähtyi. En oikesti voi ymmärtää, miten kestin selässä siinä kyydissä. Valuin kyllä jonkin verran sivulle ja Pöpön pysähtyessä käytännössä vedin itseni "ohjista" takaisin kyytiin. Tämän jälkeen kyllä vähän nauratti ja jatkoimme vihreän syöttelyä, koska mitään vakavaa ei tapahtunut.


Maastossa tippuminen

Viimeisenä vähän tuoreempi tapaus. Tämä tapahtui minulle ja Vitolle tänä syksynä. Olimme kahdestaan Viton kanssa maastoilemassa niin kuin yleensäkin. Oli todella tuulinen ilma ja Vito kävi vähän kuumana muutenkin. Päätin viisaana ihmisenä vielä kaiken lisäksi valita meille entuudestaan tuntemattoman reitin. 

Kaikki meni vielä ihan hyvin, kunnes tulimme kapealle tielle, jonka molemmilla puolilla oli järveä. Paikka oli niin aukea, että siinä tuuli todella voimmakkaasti ja Vito jännitti hirveästi "sillalle" eli tielle menemistä. Jos olisin ollut järkevä olisin tullut tässä kohtaa alas ja taluttanut Viton tämän pätkän, mutta noh koska en ollut viisas, rupesin tappelemaan Viton kanssa selästä käsin.

Eltonin kanssa meillä oli periaatteena, että jos maastossa ei suostuta kulkemaan etuperin niin mennään takaperin. Näin sain ponin menemään ihan kaikkialle ja näin sain myös Viton kulkemaan tällä siltatiellä. Noin puolessa välissä tietä käänsin Viton taas ympäri ja kokelin josko se jo haluaisi kävellä oikein päin. No Vitohan suostui, mutta pitkään emme ehtineet kävellä, kun viereisestä puskasta lähti lintu lentoon ja Vito säikähti sitä. Se teki ihan yllättäen täyskäännöksen ja minä putosin selästä, enkä saanut pidettyä ohjia käsissä. Vito siis käännähti 360 astetta ympäri ja lähti ravaamaan sinne päin minne olimme menossa. 

Siinä vaiheessa olin jo vähän paniikissa, koska olin yksin vieraassa maastossa ja hevonen ravasi minusta pois päin... Vihelsin ja kutsuin Vitoa nimeltä ja onneksi(!) se päätti tulla luokseni. Vito ravasi luokseni ja antoi kiinni helposti. Talutin sen turvaan eli pois siltatieltä, mutta kuitenkin sinne puolelle mihin meidän oli tarkoituskin jatkaa. Kun olimme taas metsän siimeksessä, nousin selkään ja matka jatkui normaalisti. Kotiin päin ratsastaessamme tämä kyseinen siltatie sujui onneksi ihan hyvin ja sitten oltiinkin taas tutuissa maastoissa. 

Onko teille sattunut tällaisia läheltä piti -tilanteita?

torstai 21. joulukuuta 2017

Never have I ever -hevosversio

Joulukalenteri 2017 - Luukku 21


... seisonut hevosen selässä... X

... syönyt hevosen selässä/samalla kun ratsastan... X

... käyttänyt hevosen karsinaa vessana...

... maistanut hevosen ruokaa/namia... X

... tippunut yli kolme kertaa saman ratsastuksen aikana...

... käynyt tallivaatteilla kaupungilla... X

... harjannut omia hiuksiani hevosen harjoilla... X

... koskenut tahallaan sähkölankaan...

... käyttänyt yli 5000 euroa hevosiin... X

... toivonut jonkun muun mokaavan kisoissa sijoittuakseni itse paremmin... X

... istunut hevosen selässä ilman kypärää... X

... ratsastanut ilman kypärää... X

... hypännyt esteitä ilman kypärää...

... lainannut jonkun tallilaisen tavaraa ja rikkonut sitä...

... pukenut hevoselle kahdet tai useammat eri väriset pintelit yhtä aikaa...

... tippunut hevoselta ja jättänyt kertomatta kenellekään...

.... käyttänyt puhelinta hevosen selässä... X

... kulkenut hevosen mahan alta... X

... ratsastanut lenkkareilla/tennareilla jalustimien kanssa... X

... lähtenyt maastoon kertomatta kenellekään... X

... taluttanut kahta tai useampaa hevosta yhtä aikaa... X

... ratsastanut maastossa ilman satulaa ja suitsia... X

... laukannut pellolla tarkistamatta ensin pohjaa...

... taluttanut hevosta ilman narua... X

... tippunut hevosen selästä ja rikkonut jotain samalla (puhelin, aita, suitset tms.)...

... murtanut jotain tippuessa...

... tippunut yli 20 kertaa...

... istunut hevosen selässä karsinassa... X

... tippunut kisoissa...

... juonut hevosten juoma-astiasta...

... itkenyt hevosen selässä, koska mikään ei tuntunut onnistuvan... X

18/30


Siitä vaan sitten laskemaan, kuinka monta kohtaa sopii sinuun. X lauseen perässä tarkoittaa niitä kohtia, joita itse olen tehnyt. Tähän postaukseen saa vastata omassa blogissa tai kommenteissa, jos mieli tekee! Toivoisin totta kai, että samalla mainittaisiin, että kysymykset olivat minun blogistani, koska niiden keksimisessä meni aika kauan...