sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kuvapostaus järveltä























Kuvat c. Milla Holvi

Toinen ja viimeinen osa näistä ihanista syksykuvista, joita siskoni oli ottamassa meistä jo yli kuukausi sitten. Alkusyksy on jotain niin kaunista! Itse rakastuin näihin kuviin ja niiden ottaminenkin oli todella hauskaa. Vito oli ihan innoissaan kuopimassa vettä niin, että minulla oli loppujen lopuksi saappaat ihan läpimärät satulavyöstä puhumattakaan...

Mitä sinä pidät kuvista?

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kolme tarinaa: Heppailun hauskat kommellukset


Ensimmäinen tippuminen

Tämä tapahtui ehkä vuonna 2008, jolloin olin vasta aloittanut ratsastuksen. Päätin lähteä siskoni mukaan ratsastamaan ukkini silloisella suomenhevosruunalla, Visjalla. Ratsastimme aina metsätarhassa, koska kenttää meillä ei ole ikinä ollut, eikä meitä päästetty pelloille tai teille ratsastamaan, mikä oli kyllä todella viisasta, koska Visja ei todellakaan ollut mikään alkeisratsu. Visjalla ei myöskään ollut vielä tuolloin ollenkaan satulaa, joten menimme aina ilman.

Tuossa vaiheessa olin jo käynyt muutamilla ratsastustunneilla, joten halusin kokeilla ratsastusta ilman talutusta. Kaikki meni hyvin niin pitkää kun menimme käyntiä. Kuitenkin yhdellä "pitkällä sivulla" halusin kokeilla ravia ja niinpä annoin ruunalle pohkeita. Visja oli tuona päivänä todella kiltillä päällä ja lähti kuuliaisesti ravaamaan. Pompin selässä kuitenkin sen verran paljon, että Visja lähti kiihdyttämään tahtia niin, etten enää meinannut kestää kyydissä. Valuin Visjan kyljelle ja tipahdin sopivasti pienen, tarhassa olleen kuusen päälle, joka ponnautti minua eteenpäin, niin että lensin suoraan mahalleni maahan. Kuusi katkaisi kyllä sopivasti tippumiseni, jolloin se ei sattunut yhtään, vaikka lensinkin mahalleni. Tuossa tilanteessa kyllä nauratti: sekä minua, että katsomassa ollutta siskoani. Taisi äitikin hieman nauraa, kun myöhemmin kerroin ensimmäisestä tippumisestani.



Pilkun selästä tippuminen

Sitten hieman nolompi tarina, josta on aikaa ehkä viisi vuotta. Olin kesäleirillä ja olimme juuri lähdössä uittamaan poneja. Kaikki odottivat jo kentällä ponien selässä, kun minä olin vasta nousemassa Pilkun selkään. Pilkku oli niin pieni poni, että sen selkään pääsi hyppäämällä ilman jakkaraa tai punttausta. Olin varannut mukaan pyyhkeen, jonka päätin laittaa Pilkun selkään niin, ettei minun tarvinnut pitää sitä käsissäni. Kun vihdoin yritin hypätä Pilkun selkään, hyppäsinkin tavallaan "liikaa", koska olisin päässyt niin pienen ponin selkään vain vähän ponnistamalla. Minulla oli siis ihan liikaa vauhtia, eikä selässä ollut pyyhe auttanut asiaa yhtään, vaan liukui mukanani ponin yli. Lopputuloksena makasin kentän hiekoissa ponin toisella puolella. Olin siis tavallaan hypännyt Pilkun yli. Kaikista nolointa tässä oli se, että kaikki muut olivat jo valmiina ja näkivät tämän. Opettajamme vielä sanoin minulle jotain, että "Vähän rauhallisemmin tällä kertaa, niin saatat kestääkin siellä selässä." :D



Klaaran sisälle laskeminen

En oikeastaan tiedä onko tämä niin hauska tarina, koska tässä olisi oikeasti voinut käydä pahastikin. Pöppö oli entinen hevoseni, joka oli tallipaikalla naapurissamme. Naapureillamme oli Klaara-niminen hevonen, jonka kanssa Pöppö tarhaili. Olin yhtenä iltana normaaliin tapaan tekemässä iltatallia. Olin jo ratsastanut Pöpön, joten se oli valmiiksi tallissa. Klaara taas oli vielä tarhassa. Klaara oli aika eloisa hevonen, joten sitä ei useinkaan talutettu tarhaan tai talliin vaan laskettiin vapaana.

Tallin päädyssä oli eräänlainen ketju, joka laitettiin aina kiinni, kun Klaaraa laskettiin sisälle, jotta se ei pääsisi karkaamaan. Olin ennenkin laskenut Klaaran sisälle monta kertaa ja se oli aina mennyt suoraan sisälle, kun Pöppö oli jo siellä. Tuona iltana siis ajattelin, että eihän sitä ketjua tarvitse laittaa, kun Klaara kuitenkin menee suoraan sisälle. Kun laskin Klaaran portista, ei sen suuntana ollutkaan talli vaan tämä kyseinen hiekkatie, jonne pääsyn ketju olisi estänyt.

Tässä vaiheessa tuli kyllä aivan jäätävä paniikki. Klaara jäi onneksi ihan siihen lähelle syömään, eikä lähtenyt vetelemään minnekään kauas. Yritin ottaa sitä kiinni, mutta eihän se tietenkään antanut. Oli kyllä pienet kuumotukset, koska hevonen ei edes ollut minun, ja jos sille olisi sattunut jotain olisi vika taas ollut minun. Lopulta sain sen houkuteltua talliin leivällä. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Näin jälkeenpäin tilanne oli aika hauska, koska juuri sillä kerralla, kun en jaksanut laittaa ketjua, päätti hevonen olla tottelematta. Paniikkinikin oli aika turha, koska Klaara oli sen verran läheisriippuvainen Pöpöstä, ettei se olisi ikipäivänä lähtenyt mihinkään kauas. Tämän kerran jälkeen laitoin kyllä aina ketjun kiinni laskiessani hevosia sisään.


Mikä tarinoista oli sinun mielestäsi hauskin?

lauantai 28. lokakuuta 2017

Kysymyspostauksen vastauksia


Oletko koskaan kisannut hevosella?
Olen kisannut harjoituskisoissa, mutten ikinä tallin ulkopuolisissa. 

Suosikkihevoset kautta aikojen?
Kassu, Pöppö ja Vito

Vaikein asia mitä olet treenannut hevosen kanssa?
Tähän on kyllä pakko sanoa, että esteet! En ole ikinä ollut kovin hyvä hyppäämään, enkä vieläkään oikein nää paikkoja esteille. Lisäksi minulla tulee aika nopeasti rimakammo vastaan, jos este on yhtään isompi kuin kavaletti. 

Korkein hyppäämäsi este?
90cm Eltonin kanssa. 


Monellako tallilla olet harrastanut ratsastusta?
Vain yhdellä, samalla millä harrastan edelleen. Olen kyllä käynyt kerran tai pari muillakin talleilla ratsastamassa, mutten laske sitä niinkään harrastamiseksi. 

Nimeä tallit?
Vehmaan talli on talli, jolla olen harrastanut ratsastusta oikeastaan koko ratsastushistoriani ajan. Muita talleja, joilla olen käynyt silloin tällöin tai joskus ratsastamassa on Levälän talli, Relanderin ponitalli, Suojalammen talli, Wanhan-Tuukkalan talli, Murtovaaran talli, Sarin talli, Kirsin talli, Mannilan ratsutalli, Paunolanmäen talli, Seijan talli, Kasurilan ratsutalli, Rantalan talli ja Stall Nybacka. Näiden lisäksi olen käynyt ratsastamassa myös yksityisillä talleilla, joilla ei ole nimeä. 


Mihin haet lukion jälkeen?
En todella tiedä. 

Mikä on unelma-ammattisi?
Minulla ei oikeastaan ole unelma-ammattia. Haluaisin työn, josta todella pidän, enkä vain työtä, josta saan rahaa. 


Miten saat lukion ja hevosen mahdutettua arkeen?
Oikeastaan aika hyvin. Teen pakolliset hommat aina edellisenä iltana ja kokeisiin luku sujuu vähän samalla taktiikalla. Läksyjä teen ihan liian harvoin, mutta onneksi tunneilla kuuntelemisella pärjää aika pitkälle. Minulla on tietysti enemmän aikaa nyt, kun Vito on täysihoitopaikalla, mutta silti aika tuntuu kuitenkin joskus olevan aika tiukilla. Olen myös ihan liian kova stressaamaan kaikkea. Toivottavasti en saa hermoromahdusta ennen kevään kirjoituksia...

Joudutko itse maksamaan hevosen ja siihen liittyvät tavarat, ratsastustunnit jne?
Ei minulla olisi mitenkään varaa maksaa kaikkea itse. Kaikki rahani kyllä kuluvat hevosiin ja ratsastukseen, mutta en pystyisi omistamaan hevosta, jos minun täytyisi maksaa kaikki itse. 

Haaveiletko monen hevosen omistamisesta?
Kyllä. Tällä hetkellä yksi riittää mainiosti, mutta joskus jos tulee tilaisuus, niin ostan toisenkin hevosen. 


Mikä sai sinut pienenä aloittamaan ratsastuksen? Miksi kipinä siihen jatkuu yhä?
Siskoni harrasti ratsastusta ja tulin aina kateelliseksi, kun hän lähti ratsastusleirille, enkä minä päässyt mukaan. Aloin käymään tunneilla ja ratsastan yhä, vaikka siskoni onkin jo lopettanut harrastuksen. Kipinä ratsastukseen jatkuu yhä, koska joskus minusta tuntuu, että hevoset ovat ainut pysyvä asia elämässäni. 

Mitä mieltä olet Eltonin uudesta kodista?
Super! Juuri sellainen, mitä Eltonille toivonkin. 

Mitä jäät kaipaamaan Eltonissa?
Sen tasaista nojatuoliselkää. Vitolla ratsastaminen ilman satulaa on yhtä tuskaa. 

Paras asia Vitossa, Eltonissa ja Pöpössä?
Vitossa parasta on sen herkkyys ja se, kuinka se lukee ihmistä niin hyvin. 
Eltonissa parasta on sen pieni koko. Ei tipu korkealta.
Pöpössä parasta oli sen mielyttämisenhalu ja yritteliäisyys. Vaikka Pöppö ei olisi osannut jotain, niin se silti aina yritti parhaansa. 


Kiitos kysymyksistä!

perjantai 20. lokakuuta 2017

Riders Magazine -arvonta

Postaus ja arvonta on toteutettu yhteistyössä Playsson.net-blogiportaalin kanssa. Kaikki mielipiteeni ovat kuitenkin omiani, eikä minulle ole maksettu tämän postauksen tekemisestä.


Riders Magazine on uusi kotimainen julkaisu, jonka takana on Playsson.net-niminen blogiportaali ja -tiimi. Lehden voi ostaa Lehtipisteen myyntipaikoista hintaan 6,50 euroa. Riders Magazine on tarkoitettu nuorille ja nuorille aikuisille, jotka ovat kiinnostuneet hevosista ja niiden lisäksi myös alan sosiaalisesta mediasta, kuten hevosblogeista.

Lehden ulkoasu on mielestäni todella kaunis, lehdessä on käytetty paljon eri värejä ja kuviakin on runsaasti. Ehkä juuri monien eri pastellin sävyisten värejen vuoksi ulkoasusta ja ylipäänsä lehden taitosta tulee hieman lapsellinen kuva. Ei mitenkään huonossa mielessä, mutta tässä kohtaa aloin miettimään kenelle lehti oikeasti on suunnattu. Olen itse 17-vuotias eli minun pitäisi juuri kuulua tämän lehden kohderyhmään, mutta silti lehteä selaillessani minulle tuli tunne, ettei lehti ehkä ole suunnattu minun ikäiselleni.


Kuitenkin lukiessani tarkemmin lehden artikkeleita mieleni muuttui hieman. Lehdessä oli paljon sellaistakin juttua, josta olin kiinnostunut ja voisin kuvitella, että hieman vanhemmatkin ovat. Esimerkiksi äitiini upposi heti Pia Ali-Rekolan treenivinkit, jotka lehdestä löytyivät. Minua itseäni kiinnosti kuolaimettomuudesta kertova artikkeli, treenivinkki etuosakäännöksen harjoittelemiseen, Malin Baryardin haastattelu sekä Elmo Jankari painotti hevosen itseluottamuksen tärkeyttä -niminen juttu. Kyseiset tekstit olivat hyvin kirjoitettuja ja niitä oli mukava lueskella.


Huomattavasti nuoremmille lukijoille suunnattua sisältöä olivat mm. Sa(n)kari-ponin saarnat -kolumni, lyhyt sarjakuva nimeltä Turvalliset turvalliset ja Instagramin sekä Facebookin julkaisuille tarkoitetut sivut. Tällainen sisältö ei oikein uponnut minuun, mutta nuoremmille lukijoille nämä olivat varmasti mukavaa luettavaa!


Juttuja oli siis laidasta laitaan kaiken ikäisille. Toisaalta se voi olla lehden vahvuus, mutta itselleni tuli kuitenkin hieman sekava ja hämmentynyt olo. Oli juttuja, joista pidin todella paljon ja joita haluaisin lukea jatkossakin lisää, mutta lehden taittoa kaipaisin hieman aikuisempaan suuntaan, jos lehden kohderyhmä tosiaan on nuoret ja nuoret aikuiset.


Olen aina rakastanut lehtiä ja kirjoja. Pienenä minulle tilattiin vuorotellen vaikka mitä hevoslehtiä: Hevoshullua, Villivarsaa, Jenny-lehteä, Polluxia jne. Siksi on todella hienoa, että markkinoille on tullut uusi hevoslehti, etenkin kun osa vanhoista suosikeista on lopettanut toimintansa. Aion jatkossakin ostaa Riders Magazinea ja katsoa miten se kehittyy. Uskon, että Riders Magazine tulee olemaan todella hyvä hevoslehti ja uskon sen tulevaisuuteen, koska lehden eteen on tehty ja tehdään paljon töitä. Seuraava numero tuleekin jo joulukuussa! 

Arvonta:

Nyt teillä on mahdollisuus tutustua tähän lehteen ihan ilmaiseksi! Arvontaan voit osallistua, vaikket olisikaan blogini rekisteröitynyt lukija. Kommentoi sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommentteihin 31.10 mennessä, niin olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa Riders Magazinen ensimmäisen numeron. Arvottavia lehtiä on yhteensä kolme, joten voittajiakin on kolme. Hyvät mahdollisuudet voittoon siis! Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti, joten muistathan seurata sähköpostiasi. 

lauantai 14. lokakuuta 2017

Kuvapostaus metsästä

 Kuvat c. Milla Holvi









Ehdottomasti mun lempparikuva :D

Käytiin jo vähän aikaa sitten siskoni kanssa ottamassa ihania syksyisiä kuvia maastossa. En ole kuitenkaan saanut julkaistua tätä postausta, kun on ollut niin paljon muutakin kirjoitettavaa. Mielestäni näistä kuvista tuli aivan ihania! Mitä mieltä te olette?
Meillä oli vähän ongelmia, koska Vito ei olisi millään halunnut seisoa aloillaan kuvissa. Metsässä oli niin paljon hirvikärpäsiä, että ne varmasti tuntuivat ikävältä Vitosta. Ällöttäviä eläimiä. Löysin yhden vielä seuraavana päivänäkin huivistani.
Käytiin tällä samalla reissulla myös kahlaamassa ja otettiin kuvia myös järvellä. Niitä kuitenkin tulossa myöhemmin. En viitsinyt tunkea niitä tähän, koska muuten tästä postauksesta olisi tullut ihan liian pitkä. Ihania kuvia oli niin paljon, etten halunnut karsia mitään pois... Lisää syksyisiä kuvia siis luvassa pian!

Mikä oli sinun mielestäsi paras kuva?

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kouluharkkarit - K.N Special


Kypärä: Charles Owen YR8
Takki: CRW
Housut: CRW
Saappaat: QHP
Hanskat: Back on Track

Suitset: Gold Medal
Satula: Kieffer Wien
Jalustimet: Freejump Lite


Lauantaina oltiin tallilla pienen kisailun merkeissä. Todellakin pienen, koska meidän luokassa lähtijöitä oli tasan kaksi. Taitaa tuo esteratsastus olla suositumpaa, koska esteluokassa lähtijöitä oli paljon enemmän.
Mentiin siis Viton kanssa Helppo B K.N. Special 2009 -ohjelma. Vähän jännityksellä lähdettiin tätä koittamaan, koska kisoihin osallistuminen tuli minulle niin yllätyksenä, etten ollut kerennyt harjoitella rataa kuin ihan muutaman kerran. Meidän harjoituskerratkaan eivät olleet menneet kovin hyvin, joten suuria odotuksia itse radalle ei ollut. Lohduttauduin ajatuksella, että nämä kisat olivat vain harjoittelua ja kaiken lisäksi minun ja Viton ensimmäiset yhteiset kisat.

Kuvia verryttelystä:



Verryttelyssä Vito tuntui ihan kivalle. Se oli jopa vähän kuumahko, mutta keskittyi kuitenkin ihan hyvin. Kerran se puri laukassa kuolaimeen kiinni ja lähti kuskaamaan, jota se ei ole ennen tehnyt, mutta otin vähän kovemmalla kädellä pidätteen ja se laski heti laukan käynnille. Huomasi kyllä, että minun jännitykseni tarttui myös Vitoon, koska se kuumui normaalia paljon enemmän.



Mietin jo viikolla, että pitäisikö minun laittaa kannukset jalkaan, kun radalla ei tietenkään saa olla raippaa, mutta päädyin kuitenkin jättämään kannukset pois. Verryttelyssä olin iloinen tästä valinnasta, koska Vito oli reippaan tuntuinen ja ihan hyvin avuilla. 





Kuvia radalta:


Meistä kahdesta osallistujasta minun piti aloittaa. Vähän kyllä jännitti muistanko rataa, saanko Vitoa nostamaan oikeat laukat ja ylipäänsä se, millainen se on radalla. Onneksi luokka oli niin aamusta, ettei meillä ollut ihan hirveästi yleisöä.


Radalle päästyämme tulin toisiin aatoksiin niistä kannuksista: Vito oli aivan järkyttävän tahmea ja hidas pohkeelle! Mentiin kyllä sellaista mummoravia koko rata ettei mitään rajaa. Keskiravi ei lähtenyt sitten millään ja tahti oli ihan hukassa. Laukka nousi hyvin, mutta sen ylläpitäminen oli vaikeaa. Pääty-ympyrän jälkeen laukka putosikin raviin, mutta sain sen onneksi nostettua uudelleen lävistäjälle.




Oikean laukan jälkeen ja ennen vasenta laukkaa tuli kohta, jossa unohdin radan. Siirsin Viton käyntiin, vaikka olisi pitänyt jatkaa harjoitusravia. Muistin mokani oikeastaan samantien kun olin saanut Viton siirrettyä käyntiin, joten pitkää ei ehditty kävellä. Harmittaa silti, että mokasin noin selvästi! Vasenkin laukka nousi ja tällä kertaa pidin huolen siitä, että se myös säilyi loppuun asti.



Siirtymiset isommasta askellajista pienempään ovat aina olleet minulla ja Vitolla vaikeita. En osaa istua rennosti, jolloin Vito nostaa päätään ja vastustelee. Niitä pitäisi kyllä ehdottomasti treenata enemmän! Etenkin laukasta raviin siirtymisistä saatiin kommenttia myös pöytäkirjaan.

Tässä yritän nostaa uutta laukkaa :D


No eihän se hyvin mennyt, mutta ainakin päästiin läpi. Olen kyllä ihan tyytyväinen rataan, vaikka parannettavaa onkin todella paljon. Vaikka Vito oli aivan järkyttävän tahmea, niin ainakin se oli mukavan rento suurimman osan radasta. Pelkäsin vähän sitä, että olisin niin jännittynyt radalla, että Vito ravaisi pää ylhäällä jännittyneenä ja ohjastuntumaa vältellen, mutta onneksi näin ei käynyt. Ensi kerralla voisin harkita niitä kannuksia ja radan huolellista opettelua ja harjoittelua.



Kuvat c. Milla Holvi

Numeroita saatiin 4-7 välillä. Yhteensä seitsemän 4, viisi 5, kaksi 6 ja kolme 7. 

Yleisvaikutelma:

Askellajit - 6, lisää tempoa, rauhallinen
Lennokkuus - 6, takaosaan lisää voimaa
Kuuliaisuus - 5, rauhallinen, siirtymiin paremmin tuntumalle, terävämpi
Ratsastajan asento, istunta ja apujenkäytön moitteettomuus ja tehokkuus - 6, pehmeää, hyvää ratsastusta. Tarkkaile käsien asentoa.
Oikeiden teiden seuraaminen - 6

Prosentit: 52,4 %